Kennelpojan kertomukset

Aloitin taas keittohommat tämän vuoden Kotipanimomestarikilpailua varten. Vaikka näytteet pitää luovuttaa vasta huhtikuun lopussa niin olen jo auttamattomasti myöhässä parissakin sarjassa. Vahvat Belgit ja Imperial Stout olisi pitänyt keitellä jo viime vuoden puolella että ne ehtisivät kypsyä kisaan mennessä.

No, yrittänyttä ei laiteta joten ryhdyin kuitenkin panohommiin.

Eilen keittelin Imperial Stoutin ja laitoin sen käymään maltilliseen 17 asteen lämpötilaan. Tänään kurkkasin astiaa ja poikahan oli lähtenyt käymään, ehkäpä jopa turhankin vauhdilla?

Lientä ei 75 litran käymisastiassa ole kuin 45 litraa mutta se tuntuu pyrkivän ulos liian pienen vesilukon kautta.

Vaihdoin tilalle pätkän PVC-letkua jonka toisen pään johdin parin litran lasiastiaan. Laitoin pohjalle hiukan vettä ja keitto sai pulputella muutaman tunnin. Iltapäivästä menin tarkastamaan kuinka homma toimisi. No, video kertokoon puolestaan...

Pientä putsausta siis ja uusi yritys.
Pitänee vaan vissiin käydä kyttäilemässä poikaa ahkeraan. Eiköhän se siitä parin päivän päästä rauhoitu.

Kävinpä joutessani ottamassa kuvat keväällä istutetuista humaloista.

Humalat olisivat kasvaneet varmaan paremmin, jos olisin saanut laitettua niille köydet jo istutusvaiheessa. Köysien laitto jäi laiskuuden ja kiireiden vuoksi loppukesään joten humalat joutuivat kiipeilemään läheistä aitaa pitkin.

Kaikkia neljää lajiketta oli alun perin kaksi kappaletta mutta niistä selvisi vain toinen taimi Progress-lajiketta lukuunottamatta. Progress näyttää todellakin olevan "good progess" eli kasvaa aika vauhdilla. Northern Brewerin juurakot olivat alun perinkin aika heikossa hapessa mutta sisäkasvatus sai ne heräämään keväällä.

Progress:

Admiral:

Phoenix:

Northern Brewer:

Satoa ei taida tälle kaudelle tulla mutta sinänsä positiivista että sekä Phoenixissa että Northern Brewerissä oli nähtävästi käpyjen alkuja:

Täytyy vaan toivoa että nuo selviävät suomalaisen talven yli...

Olutharrastaja tarvitsee keittoihinsa humalaa. Meikäisen kattiloihin sitä uppoaa jokaisessa keitossa 150-200 grammaa. 100g pussi maksaa lajikkeesta riippuen lähemmäs 10 euroa joten siitä tulee pidemmän päälle mukava menoerä. Tulipa siis mieleen, että mahtaisiko nuo jalommat lajikkeet säilyä hengissä Suomen korkeudella...

Jenkkilässä oluenharrastaminen näyttää olevan aika suosittua ja siellä kaupataankin humalan juurakoita nettikaupoissa. Euroopasta vastaavien kauppojen löytäminen ei ollutkaan niin helppoa. Briteistä löytyi sentään yksi joka vaikutti ihan toimivalta ja luotettavalta:

Aplus Hops

Lajikkeet olivat meikäläiselle melko tuntemattomia Northern Breweriä lukuunottamatta. Tilasin kuitenkin seuraavia 2kpl kutakin:

-Northern Brewer
-Admiral
-Phoenix
-Progress

Juurakot saapuivat kuplamuovikirjekuoressa ja vaikuttivat ihan pirteiltä Northern Breweriä lukuunottamatta. Istutin ne parittain muovisiin parvekelaatikoihin ja ne majailevat tällä hetkellä autotallissa.

Olo on kuin Klonkulla..."my precious.."

Omakotitalomme nurkissa on jo muutaman kuukauden ajan pyörinyt kutsumaton vieras. Rotta!

Kuukausi sitten seinästä alkoi kuulua kummallista ääntä aina illan pimetessä. Meteli oli selvästi isompi kuin "normaali" hiirten rapina. Juttu alkoi selvitä talon ulkovierustan tutkimisen jälkeen. Talon kivijalan vierestä löytyi pari isoa onkaloa.

Koirat olivat jo syksyn aikana alkaneet tunkea itsensä terassin alle joten otus lienee asustellut nurkissamme jo pitempään. Irroitin muutaman terassilaudan ja sieltä paljastuikin aimo kasa rotanpökäleitä.

Ihmettelin miten otus on päässyt menemään välikatolle ja sekin selvisi pienen tutkimisen jälkeen. Talomme toisessa päädyssä kasvaa jonkun sortin köynnösruusu ja se oli edellisen kasvukauden aikana kasvanut läpi räystään peitelaudoituksesta. Parin laudan välistä löytyi talttahampaan avartama aukko. Ruusu sai lähteä.

Jokailtainen jyrsiminen alkoi ottaa hermoon joten jotain oli tehtävä. Kävin ostamassa paremmat tikkaat, kaappasin asiantuntijan kainaloon ja painun välikatolle rottajahtiin. Noin 10 minuutin villojen kahlaamisen jälkeen rotta otti jalat alleen ja lähti äänekkäällä rapinalla pois välikatolta. Sen koommin ei väliseinistä tai välikatosta kuulunut enää ääniä. Erävoitto, tuumasin.

Ulos alkoi ilmaantua taas rotan jälkiä. Otus kävi vierailemassa lintujen ruokintapaikan alla, syömässä alas tippuneita auringonkukansiemeniä. Kävin ostamassa metallisen rotanloukun ja viritin sen muovisen laatikon sisään. Laatikon kahteen nurkkaan tein läpimenoaukot. Päivät kuluivat. Laatikko ja sen sisältö saivat olla rauhassa joten päättelin otuksen olevan fiksumpaa sorttia. Ripottelin laatikon viereen auringonkukansiemeniä. Rotta kävi putsaamassa paikat mutta jätti menemättä laatikon sisään.

Tänään päätin siirtää loukun ulos laatikosta. Laitoin loukun hankeen ja ripottelin päälle puuterilunta niin, että se peittyi kevyesti. Lumen päälle laitoin hiukan auringonkukansiemeniä. Täydellinen ansa! Parin tunnin päästä juuri ulos laskettu Manssi tuli vastaan rotta suussa. Talttahammas oli jäänyt loukkuun ja terriiri oli repinyt sen aitaverkon läpi itselleen. Otteluvoitto!

Perinteiset "projektikuvat":

Nokian huopakumisaapas, nro. 45 jää toiseksi pituudessa:

Uusi pyydys jemmattuna samaan tyyliin lumen sisään siltä vartalta että otuksia onkin enemmän:

Ja jahdin kunniaksi Carrieren XO:ta

Onpa edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt aika tovi. Tainnut lama iskeä blogikirjoitteluunkin?
Niin tai näin, jahka Kepo saa tilaamansa laitteen voi tällekin palstalle ilmestyä taas uutta juttua ;)